Miten kirjoittaa romaani: kattava opas vaihe vaiheelta

Romaani on proosateos, jossa on useimmiten 60 000–100 000 sanaa ja joka kantaa yhtä pääjuonta monien henkilöiden ja kohtausten läpi. Tämä on tekninen määritelmä. Käytännössä romaanin kirjoittaminen on kuukausissa mitattava projekti, ja vaikeinta ei ole mikään yksittäinen kohtaus, vaan kokonaisuuden pitäminen johdonmukaisena ensimmäisestä luvusta viimeiseen.

Tämä opas kulkee kanssasi koko prosessin läpi: ideasta suunnitteluun ja ensimmäiseen versioon, editointiin ja käsikirjoituksen valmisteluun lähettämistä varten. Jokaisella vaiheella on oma, tarkempi kirjoituksensa, johon viittaamme matkan varrella. Tämä kirjoitus piirtää niistä kokonaiskartan.

Voiko romaanin kirjoittamista oppia?

Voi, samassa mielessä kuin minkä tahansa ammattitaidon voi oppia. Lahjakkuus nopeuttaa oppimista, mutta se ei korvaa rakenteen, tempon, kohtausten rakentamisen ja henkilötyön tuntemusta. Useimmat aloittelijat eivät epäonnistu lahjakkuuden puutteen vuoksi. He epäonnistuvat, koska he hylkäävät tekstin puolivälissä tai lähettävät ensimmäisen version ikään kuin se olisi lopullinen.

Romaani syntyy toistettavissa olevasta prosessista. Alla olevat kahdeksan vaihetta muodostavat tämän prosessin, siinä järjestyksessä, jossa niitä kannattaa seurata.

Vaihe 1: löydä idea ja tiivistä se yhteen lauseeseen

Pelkkä romaani-idea ei riitä. Tarvitset premissin: tarinan tiivistettynä yhteen lauseeseen, jossa on päähenkilö, hänen tavoitteensa ja este. ”Nainen huomaa, että hänen miehensä on pitänyt salassa toista perhettä kymmenen vuoden ajan, ja hänen on päätettävä, tuhoaako hän sen” on premissi. ”Romaani petoksesta” on teema, ei premissi.

Testi on yksinkertainen: jos et osaa sanoa, mitä päähenkilösi haluaa ja mikä on hänen tiellään, sinulla ei ole vielä juonta, vain tilanne. Premissi on myös tarkistustyökalu myöhemmissä vaiheissa. Kohtaus, joka ei palvele premissin tavoitetta eikä estettä, on ehdokas poistettavaksi.

Vaihe 2: suunnittele juoni

Juonen suunnittelu tarkoittaa sen päättämistä, mitä tarinassa tapahtuu ja missä järjestyksessä, ennen kuin kirjoitat ensimmäisen kohtauksen. Kirjoittajat jakautuvat tässä kahteen leiriin. Arkkitehdit laativat koko rakenteen etukäteen. Puutarhurit kirjoittavat ilman suunnitelmaa ja antavat tarinan muotoutua matkan varrella. Useimmat työskentelevät jossain näiden välillä: luonnos tärkeimmistä käänteistä ja vapaus kohtausten sisällä.

Menetelmästäsi riippumatta klassinen kolmen näytöksen rakenne kannattaa tuntea: esittely (kuka päähenkilö on ja mikä järkyttää hänen tasapainoaan), konfrontaatio (kasvavat esteet ja käänne puolivälissä) ja loppuratkaisu (huipennus ja sen seuraukset). Se ei ole pakkopaita, vaan hyväksi havaittu tapa jakaa jännite.

Käytännöstä nousee yksinkertainen sääntö: mitä enemmän sinulla on henkilöitä ja juonilankoja, sitä kannattavampaa on kirjoittaa suunnitelma, vaikka karkeakin. Suunnitelma saa olla joustava, mutta sen on oltava olemassa jossain muualla kuin päässäsi.

Vaihe 3: rakenna henkilöt

Henkilö toimii romaanissa, kun hänellä on selvä motivaatio (mitä hän haluaa), sisäinen konflikti (mikä hänessä itsessään on esteenä) ja kaari (miten hän muuttuu ensimmäisestä kohtauksesta viimeiseen). Päähenkilö, joka päättää tarinan samanlaisena kuin aloitti, on useimmiten merkki siitä, ettei juoni koskaan todella nojannut häneen.

Määritä jokaiselle tärkeälle henkilölle vähintään: mitä hän haluaa juonen tasolla, mitä hän tarvitsee sisäisesti, mitä hän pelkää ja mitä hän menettää, jos epäonnistuu. Sivuhenkilöt eivät tarvitse täyttä kaarta, mutta he tarvitsevat omat tavoitteensa, muuten he ovat vain lavastusta, joka lausuu päähenkilön tarvitsemat repliikit.

Henkilöissä vaikeinta ei ole keksiä heitä vaan pitää heidät johdonmukaisina sadantuhannen sanan mitalla: toisessa luvussa annettu silmien väri, suhde, jonka on määrä viiletä, puhetapa, joka ei saa muuttua ilman syytä. Sitä, miten pidät tämän kaiken hallussa, selitämme kirjoituksessa johdonmukaisista henkilöistä romaanissa.

Vaihe 4: rakenna maailma

Maailmanrakennus (worldbuilding) tarkoittaa tarinan kehyksen suunnittelua: sen sääntöjä, maantiedettä, historiaa ja sosiaalisia normeja. Realistisessa kaunokirjallisuudessa se tarkoittaa uskottavaa kaupunkia, päähenkilön ammattia ja arjen todellisuutta. Fantasiassa ja tieteisfiktiossa mukaan tulee taikajärjestelmä tai teknologia, jolla on selvät rajat, koska maailma ilman rajoituksia vie juonelta jännitteen.

Lukijan pitää nähdä vain murto-osa siitä, mitä tiedät maailmastasi. Loput on olemassa, jotta et tekisi virheitä. Kirjaa maailmasi faktat yhteen paikkaan, koska juuri ne alkavat helpoimmin erota toisistaan luvusta toiseen.

Juonen suunnitelma, henkilökortit ja maailman faktat kannattaa säilyttää yhdessä asiakirjassa, jota yleensä kutsutaan nimellä story bible. Sitä, mikä se on ja miten sitä pidetään ajan tasalla, selitämme kirjoituksessa story bible kirjoittajille.

Vaihe 5: kirjoita ensimmäinen versio

Ensimmäisellä versiolla, jota kutsutaan myös raakaversioksi tai nollaversioksi, on vain yksi tavoite: viedä tarina loppuun asti. Sen ei tarvitse olla hyvä, sen on oltava valmis. Yleisin syy siihen, ettei romaaneja koskaan saada valmiiksi, on ensimmäisten lukujen loputon uudelleenkirjoittaminen sen sijaan, että edettäisiin loppuratkaisuun asti.

Mikä auttaa pääsemään loppuun:

1. Aseta itsellesi päivä- tai viikkotavoite. Realistinen haarukka on 500–1 500 sanaa päivässä. Säännöllisyys voittaa satunnaiset kirjoitusrykäisyt.
2. Älä korjaa kirjoittaessasi. Jos mieleesi tulee muutos, kirjaa se ylös ja jatka kirjoittamista ikään kuin se olisi jo tehty.
3. Kirjoita kohtauksia, älä lukuja. Kohtauksella on tavoite, konflikti ja tilanteen muutos. Lukujako päätetään myöhemmin.
4. Jätä itsellesi merkkejä. Kun et tiedä jotakin tarkkaa yksityiskohtaa, lisää näkyvä merkki kuten [TARKISTA] ja jatka kirjoittamista pysähtymisen sijaan.

Keskivertoromaanissa on 60 000–100 000 sanaa, luvussa useimmiten 1 500–4 000. Nämä ovat haarukoita eivätkä sääntöjä, mutta jos tekstisi poikkeaa niistä selvästi, on hyvä tietää miksi. Suuntaa antavia pituuksia muodon ja lajityypin mukaan:

Kustantamot suhtautuvat varauksella yli 120 000 sanan esikoisromaaniin, koska se kertoo tekstistä, jota ei ole vielä karsittu. Jos ensimmäinen versiosi on pidempi, editointi yleensä lyhentää sitä. Taulukon luvut ovat englanninkielisiltä markkinoilta. Suomen sanat ovat keskimäärin pidempiä, joten sama tarina vie suomeksi yleensä vähemmän sanoja, ja luvut kannattaa lukea suuntaa antavina. Tarkemmin pituuksista kerromme artikkelissa montako sanaa romaanissa on.

Vaihe 6: pane käsikirjoitus sivuun

Kun viimeinen lause on kirjoitettu, pane teksti sivuun kahdesta neljään viikoksi äläkä vilkaisekaan sitä. Tämä ei ole mukavuustauko. Heti kirjoittamisen jälkeen luet sitä, mitä halusit sanoa, et sitä, mitä sivulla todella on, koska aivot täyttävät aukot automaattisesti. Etäisyys palauttaa kykysi lukea omaa tekstiäsi niin kuin lukija lukisi.

Vaihe 7: editoi romaani

Editointi on oma taitonsa eikä kirjoittamisen jatke. Tärkein periaate: editoi suurimmasta mittakaavasta pienimpään. Ensin rakenne ja juoni, sitten henkilöt ja niiden johdonmukaisuus, sitten kohtaukset, vasta sitten tyyli lauseen tasolla ja oikoluku aivan lopuksi. Sanajärjestyksen hiominen luvussa, joka joka tapauksessa poistetaan kirjasta, on hukkatyötä.

Jokainen vaihe on oma kierroksensa koko tekstin läpi. Koko järjestyksen, itse editoinnin tekniikat ja rajan sille, mitä pystyt yksin huomaamaan, kuvaamme oppaassa romaanin editointi.

Vaihe 8: valmistele käsikirjoitus ja lähetä se

Lähetysvalmis käsikirjoitus ei ole sama asia kuin valmis romaani. Kustantamot odottavat tekstiä tavanomaisessa asussa (luettava fontti, väljä riviväli, numeroidut sivut) ja kahden liitteen kera: lyhyt synopsis ja saatekirje. Juuri ne ratkaisevat, avaako kustannustoimittaja romaanisi tiedoston ollenkaan.

Lähettämisen käytännöt vaihtelevat kustantamoittain ja maittain. Ota ennen käsikirjoituksen lähettämistä selvää jokaisen tavoittelemasi kustantamon tarkoista vaatimuksista ja valmistele niiden mukaisesti huolellinen ja ammattimainen kokonaisuus.

Aloittelijoiden yleisiä virheitä

Kirjoittaminen lajityypin mukaan

Yllä kuvattu prosessi pätee mihin tahansa romaaniin, mutta jokainen lajityyppi tuo mukanaan omat vaatimuksensa. Dekkarissa selkärankana on arvoituksen rakentaminen, johtolankojen jakaminen ja alibien seuraaminen. Romantiikassa tärkeintä on parin tunnekaari ja heidän lähentymisensä rytmi. Fantasiassa ratkaisevaa on johdonmukainen taikajärjestelmä ja aukoton maailma.

Meillä on omat sivunsa kirjoittamisesta kolmessa suosituimmassa lajityypissä: dekkari, romantiikka ja fantasia. Jokainen niistä näyttää, mihin kannattaa kiinnittää huomiota juuri sellaista romaania rakentaessa.

Työkalut, jotka auttavat

Romaanin kirjoittamiseen riittää mikä tahansa tekstinkäsittelyohjelma, mutta näin laajassa projektissa kannattaa käyttää työkaluja, jotka auttavat järjestämään lukuja, muistiinpanoja ja juonilankoja. Olemme koonneet katsauksen vaihtoehdoista kahteen kirjoitukseen: parhaat työkalut kirjoittajille ja vertailu ohjelmista romaanin kirjoittamiseen.

Analyysityökalut ovat oma luokkansa, joka tulee mukaan, kun ensimmäinen versio on kirjoitettu. Romaanissa, jossa on sata tuhatta sanaa ja kymmenkunta henkilöä tai enemmän, mikään muisti ei säilytä jokaista faktaa sen nykyisessä tilassa. Vellam lukee valmiin käsikirjoituksesi luku luvulta ja rakentaa oman profiilin jokaiselle henkilölle, paikalle ja juonilangalle. Kun jokin ei täsmää siihen, mitä kirjoitit aiemmin, se huomauttaa siitä ja kertoo luvun ja kohdan. Se ei korvaa omaa editointiasi, vaan paikkaa aukon siellä, missä ihmisen muisti ei enää riitä. Analyysiesimerkeistä näet, miten se toimii oikean romaanin otteilla.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan romaanin kirjoittaminen kestää?

Yhtä lukua ei ole, mutta ensimmäiselle versiolle realistinen haarukka on muutamasta kuukaudesta vuoteen, kun kirjoittaa säännöllisesti. Tuhannella sanalla päivässä 80 000 sanan romaani vaatii noin kolme kuukautta pelkkää kirjoittamista. Siihen tulevat lisäksi suunnittelu, kahdesta neljään viikkoon kestävä tauko ja editointi, joka vie usein enemmän aikaa kuin itse kirjoittaminen.

Montako sanaa romaanissa on?

Keskivertoromaanissa on 60 000–100 000 sanaa. Alle 50 000 sanan teksti on pikemminkin pienoisromaani ja alle 7 500 sanan teksti novelli. Fantasia ja tieteisfiktio ovat yleensä pidempiä, jopa 120 000 sanaa. Esikoisromaanissa kannattaa pysyä alle 120 000 sanan, koska kustantamot suhtautuvat pidempiin teksteihin varauksella.

Pitääkö juoni suunnitella ennen kirjoittamista?

Se ei ole pakollista, mutta romaanissa, jossa on paljon juonilankoja ja henkilöitä, suunnitelma vähentää selvästi riskiä, että teksti jää kesken puolivälissä ja kokonaisia näytöksiä joutuu kirjoittamaan uudelleen. Jotkut kirjoittajat kirjoittavat ilman suunnitelmaa ja löytävät tarinan kirjoittaessaan. Hyvä kompromissi on lyödä lukkoon tärkeimmät käänteet ja säilyttää vapaus kohtausten sisällä.

Miten aloittaa romaani, kun ei ole koskaan kirjoittanut sellaista?

Aloita premissistä: tiivistä ideasi yhteen lauseeseen, jossa on päähenkilö, hänen tavoitteensa ja este. Luonnostele sitten karkea suunnitelma tärkeimmistä käänteistä ja aloita ensimmäinen versio realistisella päivätavoitteella. Älä korjaa matkan varrella. Ensimmäinen tehtäväsi on viedä tarina loppuun, ei onnistua ensimmäisellä yrityksellä.

Kuinka pitkä romaanin luvun pitäisi olla?

Luvussa on useimmiten 1 500–4 000 sanaa, mutta nämä ovat suuntaa antavia haarukoita eivätkä sääntö. Sanamäärää tärkeämpää on, että luvulla on selvä tavoite ja että se päättyy hetkeen, joka saa lukijan jatkamaan. Lukujen pituus voi vaihdella saman romaanin sisällä.