Tyypillisessä romaanissa on 70 000–100 000 sanaa. Se on jakauman keskikohta eikä tiukka raja: on erinomaisia romaaneja, jotka ovat puolet lyhyempiä, ja erinomaisia, jotka ovat kaksi kertaa pidempiä. Mutta keskikohdalla on käytännössä merkitystä, koska se asettaa odotukset kaikille, jotka tekevät päätöksiä kirjastasi: kirjallisuusagentille, joka selaa saatekirjettäsi, kustantamolle, joka laskee painokuluja, oikolukijalle, joka hinnoittelee työnsä, ja lukijalle, joka arvioi kirjakaupassa selkämyksen paksuutta.
Kysymys ”montako sanaa romaanissa pitäisi olla” kätkee siis oikeastaan kaksi kysymystä. Ensimmäinen: montako sanaa tämä teksti tarvitsee kertoakseen tarinansa? Toinen: kuinka paljon markkinat hyväksyvät kirjailijalta tässä uran vaiheessa? Vastaukset voivat poiketa toisistaan, ja koko taito on sovittaa ne yhteen.
Miten käsikirjoituksen pituus mitataan
Englanninkielisessä kustannusmaailmassa sanamäärä on vakiomitta. Agentit kysyvät sitä saatekirjeessä, lähetysohjeet määrittelevät sen ja se on ensimmäinen luku, jota kustantamo katsoo. Sivumäärä on toissijainen ja monitulkintainen, koska se riippuu fontista ja taitosta. Jos sivumäärää käytetään, lähtökohtana on noin 250 sanaa käsikirjoitussivulla. Tämän artikkelin luvut ovat peräisin englanninkielisiltä markkinoilta. Ne ovat hyödyllinen suunta, mutta tietyn kustantamon kohdalla katso aina sen omat lähetysohjeet.
Pituutta voi mitata myös merkkeinä välilyönnit mukaan lukien, koska tekstinkäsittelyohjelma laskee ne yksiselitteisesti. Lisäksi kannattaa muistaa, että suomen sanat ovat keskimäärin pidempiä kuin englannin, joten sama tarina vie suomeksi yleensä vähemmän sanoja kuin englanniksi. Englanninkielisiä sanamääriä kannattaa siksi pitää suuntaa antavina, ja jos kustantamo ilmoittaa haarukan merkkeinä, katso sitä lukua.
Muutama vertailukohta, joiden avulla luvut muuttuvat havainnollisiksi:
| Mitta | Tyypillinen romaani | Huomio |
|---|---|---|
| Sanat | 70 000–100 000 | luku, jota agentit ja kustantamot kysyvät englanninkielisillä markkinoilla |
| Merkit välilyönteineen | noin 400 000–600 000 | tekstinkäsittelyohjelman laskema karkea arvio |
| Käsikirjoitussivut | 280–400 | noin 250 sanaa sivulla |
| Painetut sivut | 300–450 | taiton mukaan |
| Lukuaika | 5–8 tuntia | keskimääräisellä lukunopeudella |
Jokainen kirjoitusohjelma laskee sanat puolestasi. Saatekirjeeseen merkittävä luku on koko käsikirjoituksen kokonaismäärä pyöristettynä lähimpään tuhanteen.
Montako sanaa lajityypeittäin
Lajityyppien normit syntyvät lukijoiden odotuksista ja painatuksen taloudesta. Tässä haarukat, joihin useimmat julkaistut nimikkeet sijoittuvat (englanninkielisten markkinoiden luvut):
| Lajityyppi | Sanat |
|---|---|
| Dekkari, trilleri | 70 000–100 000 |
| Romantiikka, nykyromaani | 60 000–90 000 |
| Fantasia, tieteiskirjallisuus | 90 000–130 000 |
| Nuorten aikuisten kirjallisuus | 50 000–80 000 |
| Yleinen kaunokirjallisuus | 60 000–100 000 |
| Kauhu | 70 000–100 000 |
| Historiallinen romaani | 90 000–130 000 |
| Pienoisromaani, lyhytromaani | 20 000–50 000 |
Kaksi lajityyppiä liukuu perustellusti ylöspäin. Fantasia ja historiallinen romaani kantavat maailmanrakennuksen kustannuksen: lukijan on opittava sellaisen paikan säännöt, maantiede ja historia, jota ei ole olemassa tai joka oli olemassa kauan sitten, ja se vie sivuja. Kerromme tästä oppaassamme fiktiivisen maailman rakentamisesta. Toisessa päässä romantiikka ja nuorten aikuisten kirjallisuus palkitsevat säästeliäisyyden, koska niiden lukijat lukevat paljon ja nopeasti ja sarjojen julkaisutahti suosii lyhyempiä osia.
Kannattaa myös tietää, mitä nämä haarukat eivät kerro. Ne eivät kerro, että 105 000 sanan käsikirjoitus hylätään automaattisesti. Ne kertovat, että mitä kauemmas kirja etääntyy keskikohdasta, sitä enemmän sen on näytettävä kyntensä: jokainen normin ylittävä sivu tarkoittaa lisäkustannusta paperissa, painatuksessa ja toimitustyössä, ja kustantamo suostuu kantamaan sen vain, jos se katsoo tekstin ansaitsevan sen.
Montako sanaa esikoisromaanissa
Vähemmän kuin kunnianhimo antaa ymmärtää. Esikoiskirjailijalla ei vielä ole lukijoita, jotka ostaisivat paksun kirjan sokkona, ja kustantamo ajattelee riskin kautta: tuntemattoman nimen 150 000 sanan romaani on kalliimpi uhkapeli kuin tiivis 85 000 sanan teksti. Turvallinen alue esikoisromaanille on siksi useimmissa lajityypeissä 70 000–100 000 sanaa, ja fantasiassa noin 120 000 sanaan asti.
On olemassa toinenkin, vähemmän kaupallinen syy. Esikoisromaanit ovat melkein aina liian pitkiä, eivät siksi, että tarina olisi laaja, vaan siksi, että ensimmäinen versio sisältää asioita, joita kirjailija tarvitsi mutta joista lukija ei välitä: luvun alkuja, joissa lämmitellään ennen kuin mitään tapahtuu, kohtauksia, jotka toistavat tietoa, ja kuvauksia, jotka on kirjoitettu kuvailemisen ilosta. Tavallisten epäiltyjen lista on sama, jonka kokosimme artikkeliin aloittelevan kirjoittajan virheistä. Kirjailijan oma editointi keventää ensimmäistä versiota yleensä 10–20 prosenttia, ja tämä marginaali kannattaa ottaa huomioon: jos tähtäät 90 000 sanaan editoinnin jälkeen, 100 000 sanan ensimmäinen versio osuu juuri maaliin.
Liian lyhyt tai liian pitkä: mitä tehdä
Pelkkä sanamäärä ei tee diagnoosia. Vasta tarinaan suhteutettuna se kertoo, mistä etsiä.
Selvästi liian lyhyellä tekstillä (vaikkapa 40 000 sanaa, kun lajityyppi odottaa 80 000) on harvoin tyyliongelma ja melkein aina rakenneongelma: siinä ei tapahdu tarpeeksi. Juoni kiitää pitkin päälinjaansa ilman sivujuonia, sivuhenkilöillä ei ole omia tavoitteita, maailma päättyy lavasteisiin. Lääke ei ole kuvausten paisuttaminen, vaan paluu romaanin rakenteeseen: lisää mutkia, syvennä antagonistia ja anna sivuhenkilöille aikeita, jotka törmäävät pääjuoneen.
Selvästi liian pitkällä tekstillä on kaksi tyypillistä syytä, jotka näkyvät eri kohdissa. Ensimmäinen on toisteisuus kohtausten tasolla: sama tieto annetaan monta kertaa, kohtaukset hoitavat saman tehtävän, juonilangat eivät johda mihinkään. Se korjataan suunnitelman tasolla karsimalla kokonaisia yksiköitä. Toinen on laimentuminen lauseiden tasolla: suodatinsanat, täytesanat, koristeet. Molempien tasojen järjestelmälliseen läpikäyntiin löydät ohjeet oppaastamme romaanin editoinnista.
Paras testi on molemmissa tapauksissa sama: kysy luku luvulta, mitä tämä yksikkö muuttaa tarinassa. Luku, joka ei muuta mitään, on karsintaehdokas, oli se kuinka hyvin kirjoitettu tahansa. Kuvaamme testin tarkemmin artikkelissa romaanin temposta, koska pituus ja tempo ovat saman kolikon kaksi puolta: kirja on harvoin ”liian pitkä” tasaisesti. Siinä on tiettyjä kohtia, joissa muutoksen tahti putoaa nollaan.
Vellam mittaa pituuden luku luvulta ja analysoi, mitä kukin luku tuo tarinaan. Epämääräisen ”luultavasti liian pitkä” -tuntuman sijaan saat kartan: mitkä luvut kantavat juonta ja mitkä polkevat paikallaan. Voit katsoa esimerkkianalyysejä, jotka on tehty oikean romaanin otteista.
Usein kysytyt kysymykset
Montako sanaa keskimääräisessä romaanissa on?
Englanninkielisillä markkinoilla 70 000–100 000 sanaa, mikä vastaa noin 280–400 käsikirjoitussivua 250 sanan sivuilla tai karkeasti 400 000–600 000 merkkiä välilyönteineen. Suomeksi sama tarina vie yleensä vähemmän sanoja, koska suomen sanat ovat pidempiä. Fantasia ja historiallinen romaani ovat usein pidempiä (noin 130 000 sanaan asti), romantiikka ja nuorten aikuisten kirjallisuus lyhyempiä (noin 50 000 sanasta alkaen).
Montako sanaa esikoisromaanissa pitäisi olla?
Turvallinen haarukka esikoisromaanille on 70 000–100 000 sanaa, fantasiassa noin 120 000 sanaan asti. Tuntemattoman kirjailijan pidempi teksti tarkoittaa kustantamolle suurempia kuluja ja suurempaa riskiä, joten tekstin on oltava selvästi parempi, jotta se olisi riskin arvoinen. Varaudu siihen, että oma editointisi lyhentää ensimmäistä versiota 10–20 prosenttia.
Onko 40 000 sanaa romaani?
Se on rajatapaus. Noin 20 000–50 000 sanan tekstit luokitellaan pienoisromaaneiksi tai lyhytromaaneiksi, ja useimmat kustantamot ja palkinnot laskevat romaanin alkavan jostain 50 000 ja 60 000 sanan väliltä. Lyhyt muoto ei ole huonompi, mutta sitä on vaikeampi myydä itsenäisenä painettuna kirjana.
Miten mittaan käsikirjoituksen pituuden lähetystä varten?
Sanoina koko käsikirjoituksesta pyöristettynä lähimpään tuhanteen: se on luku, joka kuuluu saatekirjeeseen. Jos kustantamo laskee merkkeinä tai liuskoina, ilmoita pituus sen pyytämällä tavalla. Sivumäärä on toissijainen, ja siinä lasketaan noin 250 sanaa käsikirjoitussivulle. Myös lukukohtainen laskeminen kannattaa: luku, joka on kaksi kertaa naapureitaan pidempi, kertoo usein rakenneongelmasta.
Mitä teen, jos romaanini on lajityypilleen liian pitkä?
Karsi kahdella tasolla, tässä järjestyksessä. Ensin suunnitelman tasolla: kohtaukset, jotka toistavat tietoa, juonilangat, jotka eivät johda mihinkään, ja luvut, jotka eivät muuta tarinassa mitään. Sitten lauseiden tasolla: suodatinsanat, täytesanat, koristeet. Kirjailijan oma editointi poistaa ensimmäisestä versiosta yleensä 10–20 prosenttia viemättä mitään, mitä lukija kaipaisi.