Romaanisi kansiossa on romaani_v7_LOPULLINEN_korjaukset_MR.docx, sen vieressä romaani_v7_LOPULLINEN_korjaukset_MR_minä.docx, ja jossain viime viikon sähköposteissa lojuu versio, johon kustannustoimittajasi lisäsi kolme huomautusta. Kukaan ei oikeastaan tiedä, onko niitä huomautuksia koskaan siirretty mihinkään. Kyse ei ole arkistointiongelmasta. Kyse on hyvin todellisesta riskistä, että lähettämästäsi käsikirjoituksesta puuttuu puolet siitä, mistä päätitte yhdessä.
Tässä artikkelissa kerrotaan, miten kustannustoimittajan kanssa työskennellään niin, että juuri tämä vältetään: mitä on sovittava ennen ensimmäistä lukua, mitä muutosten seuranta todella tekee, kuka tarvitsee minkäkin tason pääsyn ja mikä muuttuu, kun lakkaatte vaihtamasta tiedostoja ja työskentelette yhdessä ja samassa tekstissä.
Miksi tiedostojen vaihtaminen lopulta suistuu raiteiltaan
Malli ”lähetän tiedoston, saan korjatun tiedoston” näyttää harmittomalta, mutta se hajoaa aina samoista neljästä kohdasta.
Kukaan ei tiedä, mikä versio on voimassa. Riittää, että korjaat toista lukua omassa kopiossasi niinä kolmena päivänä, jotka kustannustoimittajasi käyttää neljänteen lukuun. Silloin on olemassa kaksi totuutta, ja jonkun on ommeltava ne yhteen käsin.
Huomautukset katoavat yhdistettäessä. Kommentti, joka on kiinnitetty virkkeeseen, jonka olet sittemmin kirjoittanut uudelleen, haihtuu yleensä virkkeen mukana. Kukaan ei huomaa sitä ennen kuin eräänä päivänä selviää, että se ainoa asia, joka piti tarkistaa, jäi tarkistamatta.
Muutokset hyväksytään kerralla. Kun asiakirjassa on satakolmekymmentä seurattua muutosta ja määräaika oli eilen, ”Hyväksy kaikki” houkuttelee. Näin kirjoittajan tietoiset valinnat katoavat kirjasta, koska kustannustoimittaja luuli niitä epäjohdonmukaisuuksiksi.
Edestakainen lähettely kestää viikkoja. Jokainen tiedostonvaihto on kokonainen kierros: lähetä, odota, lue kaikki alusta, lähetä takaisin. Kolmella editointikierroksella kuluu kokonainen kuukausi logistiikkaan eikä tekstiin.
Mitä on sovittava, ennen kuin kustannustoimittaja avaa tiedoston
Useimmat kirjoittajan ja kustannustoimittajan väliset ristiriidat johtuvat siitä, mitä ei sanottu alussa, eivätkä makueroista. Viisi asiaa kannattaa kirjata ylös:
- Laajuus. Rakenteellinen editointi (sommittelu, tempo, henkilöiden motiivit), kielentarkastus (tyyli, lauserakenne, toistot) ja oikoluku (oikeinkirjoitus, välimerkit, lyöntivirheet) ovat kolme eri palvelua. Jos ne sekoitetaan yhteen kierrokseen, päädytään hiomaan virkkeitä luvussa, joka aiotaan poistaa. Vaiheiden järjestystä käsitellään oppaassa romaanin editoinnista.
- Kenellä on viimeinen sana. Oletuksena kirjoittajalla. Sano se silti ääneen, ja sovi samalla sopimuksen toisesta puolesta: jos hylkäät muutoksen, kustannustoimittajalla on oikeus tietää syy, muuten sama asia palaa kolmen luvun päästä.
- Mikä on tarkoituksellista. Sääntöjen tietoinen rikkominen on proosassa normaalia: nominaalilauseet toimintakohtauksissa, tarkoituksella kömpelö lauserakenne henkilön puheessa, toisto tyylikeinona. Listaa ne heti alussa, muuten saat sata muutosta hylättäväksi.
- Miten epävarmuudesta ilmoitetaan. Kustannustoimittajasi pitää voida sanoa ”en ole varma, tarkista” puuttumatta tekstiin. Tekstikohtaan kiinnitetty kommentti toimii. Erilliseen sähköpostiin haudattu huomautus ei toimi.
- Määräajat luvuittain, ei koko kirjalle. ”Editointi valmis kuun lopussa” ei kerro sinulle kuun puolivälissä, oletteko aikataulussa.
Muutosten seuranta: ehdotus muutoksen sijaan
Muutosten seuranta on tila, jossa korjaus ei kirjoita tekstin päälle vaan muuttuu ehdotukseksi. Lisäykset näkyvät lisäyksinä, poistot jäävät näkyviin yliviivattuina katoamisen sijaan, ja kirjoittaja käy ne läpi järjestyksessä ja hyväksyy tai hylkää jokaisen. Tekstinkäsittelyohjelmat ovat tarjonneet tätä mekanismia kaksikymmentä vuotta, ja editoinnissa se on olemassa yhdestä syystä: jotta jokaisen päätöksen tekijyys pysyy siellä, missä sen kuuluu olla.
Tämä on tärkeämpää kuin miltä se näyttää. Kustannustoimittajalla, joka työskentelee ilman muutosten seurantaa, on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. Joko hän korjaa suoraan, eikä kirjoittaja koskaan saa tietää, mikä muuttui. Tai hän kuvaa jokaisen muutoksen kommentissa, ja kirjoittajan on näppäiltävä kaikki uudelleen käsin. Muutosten seuranta poistaa tämän dilemman. Kustannustoimittaja työskentelee täydellä vauhdilla, ja alkuperäinen teksti pysyy koskemattomana, kunnes kirjoittaja sanoo kyllä.
Käytännön sääntö ehdotusten läpikäyntiin: etene järjestyksessä ja päätä yksi kerrallaan. Aina kun hylkäät jotain, lisää kommenttiin yhden virkkeen perustelu. Se vie kaksi minuuttia lukua kohden ja säästää kokonaisen selittelykierroksen. Säästä ”Hyväksy kaikki” tilanteeseen, jota varten komento on tehty: olet todella lukenut kaiken ja haluat vain sulkea tiedoston.
Kenellä pitää olla minkäkin laajuinen pääsy
Kustannustoimittaja, koelukija, oikolukija ja kirjallisuusagentti ovat neljä eri suhdetta, ja silti he kaikki saavat yleensä saman tiedoston. Järkevä jako näyttää tältä:
Pääsyn laajuus on eri kysymys kuin rooli. Koelukija, joka on kutsuttu kommentoimaan yhtä lukua, ei tarvitse koko kirjaa, ja usein on parempi, ettei hän saa sitä: palaute seitsemännestä luvusta on sitä arvokkaampi, mitä vähemmän hän tietää siitä, mitä olet suunnitellut kahdenteenkymmenenteen lukuun.
Miten tämä toimii Vellamissa
Vellam menee tiedostojen vaihtamista pidemmälle: kustannustoimittajasi avaa juuri sen luvun, jossa sinä kirjoitat. Näette toistenne työn samalla hetkellä, kun se tapahtuu.
Yksi teksti, kaksi ihmistä, ei rinnakkaisia versioita. Voitte kirjoittaa yhtä aikaa, myös samaan kappaleeseen. Ei ole lukitusta ”joku muu muokkaa”, ei Tallenna-painiketta eikä hetkeä, jolloin toisen muutos kirjoittaa toisen muutoksen päälle. Kirjan yläreunassa näkyvät paikalla olevien avatarit ja merkintä kuten ”muokkaa: Luku 3”, ja tekstissä näet yhteistyökumppanisi kursorin hänen omalla värillään ja nimellään. Jos yhteys katkeaa, jatkat kirjoittamista, ilmaisin näyttää ”Offline. Muutokset synkronoidaan, kun yhteys palaa”, ja juuri niin myös käy.
Ehdotustila. Kustannustoimittajasi ottaa sen käyttöön yhdellä kytkimellä työkaluvalikosta. Siitä eteenpäin kaikki, mitä hän lisää, näkyy vihreänä, ja kaikki, mitä hän poistaa, jää paikalleen punaisella yliviivattuna. Tekstin yläpuolella on editointipalkki: laskuri tyyliin ”3/17”, nuolet seuraavaan ja edelliseen ehdotukseen, ehdotuksen tekijä ja tyyppi (lisäys, poisto tai korvaus) sekä kaksi painiketta, Hyväksy ja Hylkää. Nuolet vierittävät tekstin oikeaan kohtaan, joten et koskaan etsi ehdotusta silmämääräisesti. Joukkotoiminnot on siirretty toissijaiseen valikkoon, koska editoinnin läpikäynti on päätös kohta kohdalta eikä yksi klikkaus.
Ehdotukset eivät saastuta käsikirjoitusta. Tämä yksityiskohta toimii useimmissa työkaluissa toisin, ja sillä on todellisia seurauksia. Niin kauan kuin et ole hyväksynyt ehdotusta, muu järjestelmä toimii kuin sitä ei olisi: luvun analyysi, vienti, sanamäärä ja päivittäinen kirjoitustavoitteesi näkevät kaikki sinun versiosi eivätkä kustannustoimittajasi versiota. Ehdotettu sana lasketaan tavoitteeseesi vasta, kun se on hyväksytty.
Roolit luottamuksen sijaan. Annat pääsyn kutsulinkillä, johon liittyy rooli ja vanhenemispäivä. Toimittaja työskentelee tekstissä, Kommentoija lukee ja kommentoi, Katselija vain lukee. Oikolukijan voi kutsua tiettyihin lukuihin koko kirjan sijaan. Voit myös päättää, näkeekö kutsuttu henkilö kaikkien muiden kommentit, mikä on tärkeää, kun useampi koelukija lukee samaan aikaan: toisistaan riippumatta kerätyt palautteet ovat arvokkaampia kuin kuoro.
Käsikirjoitus ei lähde talosta. Yhteistyökerros toimii omalla infrastruktuurillamme ilman välipalvelua, jonka kautta kirjasi teksti kulkisi. Julkaisemattomalle romaanille tämä ei ole tekninen alaviite. Lisätietoa rooleista, kommenteista ja jakamisesta löydät yhteistyösivulta.
Mitä tämä yhteistyö ei tee
On parempi olla rehellinen rajoista, koska ne ratkaisevat, miten järjestät prosessin.
Ehdotustila on vain omistajalle ja Toimittaja-roolille. Kommentoija voi lukea ja kommentoida, mutta ei voi ehdottaa muutoksia tekstiin. Jos haluat, että oikolukijasi voi ehdottaa muutoksia, hän tarvitsee Toimittaja-roolin ja ehdotustilan päälle. Hänen kutsumisensa Kommentoijaksi siinä toivossa, että saat ehdotuksia, ei toimi.
Ehdotukset toimivat kappaleen sisällä. Voit ehdottaa virkkeen tai kappaleen osan lisäämistä, poistamista tai korvaamista. Et voi ehdottaa kappaleen jakamista kahtia, kohtauksen siirtämistä tai lukujen järjestyksen muuttamista. Nämä tehdään ehdotustila pois päältä, kun asiasta on ensin sovittu kommentissa.
Versiohistoriaa ei ole. Et voi palata tekstin kahden viikon takaiseen tilaan. Kumoaminen koskee omia muutoksiasi, ei yhteistyökumppanisi muutoksia.
Mainintoja ei ole. Kommentteihin voi vastata, ne voi merkitä ratkaistuiksi ja kiinnittää valittuun kohtaan, mutta ilmoitusta tyyliin ”@Maija, katso tätä” ei ole.
Miten järjestät koko prosessin
Kun kaikki kootaan yhteen, järkevä kulku yhdelle kirjalle näyttää tältä:
- Tee oma editointisi loppuun. Kustannustoimittajan tehtävä ei ole löytää sitä, minkä olisit löytänyt itsekin. Tarkista levänneellä päällä, onko kirjasi valmis, ennen kuin palkkaat jonkun tuntikausien työhön.
- Sopikaa laajuudesta, määräajoista ja siitä, kenellä on viimeinen sana. Kirjallisesti, ennen ensimmäistä lukua.
- Jaa pääsy roolin mukaan, älä sympatian. Kustannustoimittajasi Toimittajaksi, koelukijat Kommentoijiksi, agentti Katselijaksi.
- Lukitse työtapa. Kustannustoimittaja ehdotustilassa, ja sinä käyt ehdotukset läpi luku kerrallaan etkä kaikkia kerralla.
- Käy läpi sitä mukaa. Luku, joka käydään läpi samalla viikolla, kun se editoitiin, on keskustelu. Luku, joka käydään läpi kuukautta myöhemmin, on arkeologiaa.
- Oikolue lopuksi, erillisellä kierroksella, lukkoon lyödylle sisällölle.
Kaikki tämän jälkeen on työtä tekstin parissa, ja juuri sitä varten logistiikka pantiin järjestykseen.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä eroa on kustannustoimittajalla ja oikolukijalla?
Kustannustoimittaja työskentelee sen parissa, miten teksti toimii: sommittelu, tempo, henkilöiden motiivit, tyyli ja lauserakenne. Oikolukija huolehtii muodosta: oikeinkirjoituksesta, välimerkeistä ja lyöntivirheistä. He tulevat mukaan tässä järjestyksessä, koska vielä muuttuvan sisällön oikolukeminen on hukkaan heitettyä työtä.
Pitääkö kirjoittajan hyväksyä kaikki kustannustoimittajan muutokset?
Ei. Viimeinen sana on kirjoittajalla, ja hyvä käytäntö on käydä jokainen ehdotus läpi erikseen ja jättää lyhyt perustelu aina, kun hylkäät sellaisen. Näin kustannustoimittajasi oppii tunnistamaan tietoiset tyylivalintasi eikä nosta niitä enää esiin seuraavissa luvuissa, mikä säästää teiltä molemmilta kokonaisen kierroksen.
Miten kustannustoimittajan kanssa työskennellään yhdessä asiakirjassa ilman, että versiot sekoittuvat?
Yksinkertaisin vastaus: lopeta tiedostojen monistaminen. Yksi teksti, jonka voitte avata kumpikin, muutokset ehdotuksina, jotka hyväksytään tai hylätään, ja kommentit kiinnitettyinä tiettyihin kohtiin sähköpostissa kuvailemisen sijaan. Silloin ei ole mitään yhdistettävää, koska toista versiota ei koskaan synny.
Millaisen pääsyn koelukija tarvitsee?
Kommentit ilman muokkausoikeutta, mieluiten rajattuna niihin lukuihin, joista todella kysyt hänen mielipidettään. Koelukija on antamassa sinulle lukijan reaktion, ei kirjoittamassa virkkeitä uudelleen. Jos useampi ihminen lukee samaan aikaan, harkitse heidän kommenttiensa piilottamista toisiltaan, jotta kukaan ei ota vaikutteita siitä, mitä joku toinen on jo sanonut.
Riittääkö reaaliaikainen yhteistyö koko kirjan editointiin?
Lukujen ja kohtausten osalta kyllä. Se on sen luonteva käyttötapa: lyhyt silmukka muutoksen ja päätöksen välillä ilman sähköpostikierrosta. Koko kirjan rakenteellinen editointi vaatii silti erillisen keskustelun sommittelusta ja temposta, koska näitä kysymyksiä ei ratkaista tekstiin tehdyillä ehdotuksilla.