Suodatinsanat ovat havaitsemista ja ajattelua ilmaisevia verbejä, jotka asettuvat lukijan ja kohtauksen väliin: näki, kuuli, tunsi, ajatteli, huomasi, tajusi, vaikutti. Sen sijaan, että suodatettu lause näyttäisi maailman, se näyttää henkilön havaitsemassa maailmaa. ”Anna näki, että ovi oli auki” kuvaa katsomisen tekoa. ”Ovi oli auki” kuvaa ovea. Yhdeksän kertaa kymmenestä juuri ovi oli se, millä oli merkitystä.
Termi on peräisin Janet Burrowaylta, jonka Writing Fiction on englanninkielisen maailman käytetyimpiä luovan kirjoittamisen oppikirjoja. Burroway kutsui suodattimeksi jokaista sanaa, joka muistuttaa lukijaa siitä, että hänen ja tapahtuman välissä seisoo tarkkailija. Ongelma on, että suodattimet ovat kirjoittajalleen näkymättömiä. Ne eivät ole kielioppivirheitä, mikään oikolukuohjelma ei alleviivaa niitä, ja jokainen lause kuulostaa yksinään aivan oikealta. Ne tekevät vahinkoa vain määränä, ja tuon määrän näkee vain, jos joku ryhtyy laskemaan.
Mitä suodatinsanat ovat ja miten ne vaikuttavat
Mekanismi näkyy parhaiten kahdessa lauseparissa, jotka kuvaavat samaa tapahtumaa:
Markus kuuli lattian narahtavan yläkerrassa. Hän tunsi sydämensä alkavan lyödä nopeammin.
Yläkerrassa lattia narahti. Sydän alkoi lyödä nopeammin.
Ensimmäinen versio on kolmanneksen pidempi ja puolet heikompi. Jokaiselle tapahtumalle on annettu välikäsi: emme kuule narahdusta, vaan katsomme, kun Markus kuulee sen. Emme tunne sydämen kiihtymistä, vaan toteamme, että Markus tunsi sen. Sen sijaan, että lukija seisoisi pimeässä talossa, hän seisoo päähenkilön vieressä ja tutkii tämän hermostoa.
Juuri tästä etäisyydestä John Gardner puhui The Art of Fiction -kirjassaan psyykkisenä etäisyytenä: proosa voi pitää lukijan kaukana henkilöstä tai päästää hänet kokonaan tämän pään sisään, ja valinnan näiden välillä on oltava tietoinen. Suodattimet kasvattavat etäisyyttä kirjailijan huomaamatta. Kirjoitat kohtausta, jonka pitäisi olla tukahduttava ja intiimi, ja lauserakenne vetää kameran huomaamatta laajaan kuvaan.
Epäiltyjen lista on niin lyhyt, että sen voi opetella ulkoa: näki, katsoi, tarkkaili, huomasi, havaitsi, kuuli, tunsi, ajatteli, tajusi, ymmärsi, tiesi, mietti, vaikutti, näytti, hänen mieleensä juolahti, hän oli tietoinen siitä. Lisäksi tulevat rakenteet ”katsoi, kuinka” ja ”näki, että” sekä suomen lauseenvastikkeet kuten ”kuuli oven sulkeutuvan”, jotka muuttavat jokaisen teon raportiksi teon katsomisesta.
Miksi suodattimet pilaavat läheisen näkökulman
Suurin osa nykyisestä lajityyppikirjallisuudesta kirjoitetaan läheisessä kolmannessa persoonassa: kerronta kulkee yhden henkilön kautta, hänen silmiensä läpi ja hänen kielellään. Lisää tästä kerrotaan oppaassamme näkökulmasta romaanissa. Tämän konvention sisällä suodattimet eivät ole pelkästään tarpeettomia: ne ovat loogisessa ristiriidassa sen sopimuksen kanssa, jonka teit lukijan kanssa.
Sopimus kuuluu: kaikki sivulla oleva on sitä, mitä henkilö näkee, kuulee ja ajattelee. Jos näin on, ”hän huomasi, että miehellä oli arpi kulmakarvan yläpuolella” toistaa tiedon. Jo se, että arpi ilmestyy kerrontaan, tarkoittaa, että hän huomasi sen. Miten se muuten olisi päätynyt sivulle? Suodatin ilmoittaa asian, jonka konventio on jo hoitanut, ja jokainen tarpeeton tieto on kuollutta painoa, jonka läpi lukijan on kahlattava saamatta mitään vastineeksi.
Toinen hinta on hienovaraisempi. Suodattimet tuovat mukanaan melkein aina heikon lauserakenteen: että- tai kuinka-sivulauseen tai lauseenvastikkeen, havaintoverbin päälauseessa ja varsinaisen tapahtuman sivuosassa. Kieliopillinen painopiste siirtyy katsomiseen ja kuuntelemiseen, tekoihin, jotka kaunokirjallisuudessa kuuluvat taustaan eivätkä koskaan ytimeen. Parin sadan sivun matkalla kaava alkaa kuulua kuin nariseva tuoli: lukija ei osaa osoittaa syytä, mutta hän tuntee proosan laimentuneen.
Milloin suodatinsana on oikea valinta
Kuten jokaisella kirjoittamisen työkalulla, myös suodattimilla on käyttötapoja, joissa ne ovat paras vaihtoehto. Niiden hävittäminen viimeistä myöten on sama virhe kuin se, jota kuvaamme artikkelissa passiivista proosassa: hyödyllisestä nyrkkisäännöstä tehdään dogmi.
Suodatin ansaitsee paikkansa, kun havaitseminen itse on tapahtuma. ”Vasta silloin hän huomasi, että matkalaukku oli kadonnut” sanoo muuta kuin ”Matkalaukku oli kadonnut”: olennaista on, että hän huomasi sen myöhään, että hänen olisi pitänyt nähdä se aiemmin. Samoin ”hän kuuli naisen ennen kuin näki tämän” kuvaa aistien järjestystä, joka on kohtauksen ydin. Tällaisissa lauseissa havaintoverbi kantaa tietoa eikä ole syntaktista painolastia.
Suodattimista on hyötyä myös etäisyyttä vaihdettaessa. Luvun avaaminen laajalla kuvalla, uuden henkilön pään sisään siirtyminen, sekavuuden hetki pyörtymisen jälkeen: silloin se, että hetkeksi korostetaan jonkun katsovan ja kuuntelevan, auttaa lukijaa ymmärtämään, kenen silmin hän katsoo. Vahvaääninen minäkerronta taas kestää paljon enemmän suodattimia, koska omia vaikutelmiaan raportoiva puhelias kertoja on osa tyylittelyä.
Käytännön sääntö: suodatin jää, jos lause menettää tietoa, kun poistat sen. Jos se menettää vain sanoja, ne olivat sanoja, joita et tarvinnut.
Miten löydät suodatinsanat käsikirjoituksestasi
Et näe suodattimia omassa tekstissäsi, eikä sillä ole mitään tekemistä huolellisuutesi kanssa. Kirjailijana tunnet kohtauksen sisältäpäin, joten aivosi lukevat aikomusta eivätkä lauserakennetta. Tarvitset mekaanisen tarkistuksen, joka ei luota vaikutelmiin.
- Tee lista ja aja haku. Hakemalla vartaloita ”näk”, ”näh”, ”kuul”, ”tun”, ”huoma”, ”ajattel”, ”tajus”, ”vaikutt” ja ”näytt” löydät suurimman osan esiintymistä, myös taivutetut muodot kuten ”kuulivat”, ”tunnettuaan” tai ”huomaamatta”. Osumia tulee myös turhaan, mutta se on vartin työ lukua kohden.
- Arvioi tiheyttä, älä yksittäisiä lauseita. Kolme suodatinta luvussa ei ole ongelma. Kolme suodatinta sivulla kohtauksessa, jonka pitäisi tarttua lukijaa kurkusta, on. Suurin osa vahingosta syntyy kasaumista jännittävissä kohtauksissa, joissa jokainen välikäsi lukijan ja tapahtuman välillä maksaa eniten. Siitä, miten jännite jakautuu luvun sisällä, kerromme artikkelissa romaanin tempo.
- Kirjoita uudelleen tapahtumasta lähtien. Älä poista suodatinta vanhasta lauseesta: kirjoita uusi lause, joka alkaa siitä, mitä tapahtui. Lattia narahti, valo sammui, kulmakarvan yli kulki arpi. Jätä havaitseminen näkökulman konvention hoidettavaksi, se tekee sen ilmaiseksi.
- Katso, mitä suodatin kätki. Tavallinen löytö: kun poistat lauseen ”hän tunsi surun valtaavan hänet”, jäljelle jää ”suru valtasi hänet”, abstraktio ilman kuvaa. Suodatin peitti sen, ettei tunnetta ollut koskaan oikeasti näytetty. Siitä alkaa varsinainen työ, jota kuvaamme oppaassa henkilöiden rakentamisesta.
- Jätä harkitut poikkeukset rauhaan. Havaitseminen tapahtumana, etäisyyden vaihdos, kertojan ääni: näissä lauseissa suodatin on ansainnut paikkansa. Älä poista niitä pelkästään siksi, että lista niin sanoo.
Tämä tarkistus kuuluu omaan editointivaiheeseen, kun rakenteen kysymykset on ratkaistu, mutta ennen lauseiden hiomista. Vaiheiden koko järjestyksen löydät oppaastamme romaanin editoinnista.
Suodattimet kuuluvat laajempaan perheeseen
Suodatinsanat ovat vain yksi haara laajemmasta rakenteiden ryhmästä, joka heikentää proosaa laimentamalla eikä virheillä: passiivi siellä, missä aktiivi iskisi kovempaa, heikot verbit adverbien tukemina, toistot, joita kirjailijan korva ei enää huomaa. Kukin niistä on yksinään pikkuasia. Yhdessä ne ratkaisevat, luetaanko proosa tiiviinä vai vetisenä, ja niillä on yksi yhteinen piirre: omassa tekstissäsi ne ovat näkymättömiä, koska luet aikomustasi etkä sanojasi.
Siksi tässä editoinnin vaiheessa kannattaa nojata mittaamiseen. Vellamin Tyylianalyysi (toistaiseksi puolaksi, englanniksi, saksaksi ja espanjaksi) merkitsee tekstiin heikot verbit, toistot, passiivin ja adverbien tiheyden kerros kerrokselta ja luku luvulta. Saat kartan kasaumista yleisen vaikutelman sijaan, ja päätös siitä, kirjoitatko jonkin lauseen uudelleen vai jätätkö toisen ennalleen, jää sinulle. Suomenkielisessä käsikirjoituksessa tämä kerros ei vielä ole käytössä, mutta Vellamin Kirjoitustaidon analyysi toimii myös suomeksi. Voit katsoa esimerkkianalyysejä, jotka on tehty oikean romaanin otteista.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä suodatinsanat ovat kaunokirjallisuudessa?
Suodatinsanat ovat havaitsemista ja ajattelua ilmaisevia verbejä, jotka raportoivat tapahtuman vastaanottamisesta itse tapahtuman sijaan: näki, kuuli, tunsi, ajatteli, huomasi, tajusi, vaikutti. Ne asettavat tarkkailijan lukijan ja kohtauksen väliin ja kasvattavat kerronnallista etäisyyttä, useimmiten vastoin kirjailijan aikomusta.
Ovatko suodatinsanat kielivirhe?
Eivät. Suodatettu lause on kieliopillisesti ja tyylillisesti oikein. Suodattimet tekevät vahinkoa vasta, kun niitä on liikaa, koska ne toistavat tiedon, jonka näkökulman konventio jo välittää, ja siirtävät varsinaiset tapahtumat sivulauseisiin. Kyse on voimasta, ei oikeakielisyydestä.
Milloin suodatinsana kannattaa säilyttää?
Kun havaitseminen itse on kohtauksen ydin: henkilö huomaa jotain liian myöhään, kuulee jotain ennen kuin näkee sen tai tajuaa jonkin asian vähitellen. Suodatin on perusteltu myös kerronnallisen etäisyyden vaihtuessa ja minäkerronnassa, jossa on hyvin tyylitelty ja puhelias ääni. Testi: jos lause menettää tietoa, kun poistat suodattimen, se jää.
Miten löydän suodatinsanat omasta tekstistäni?
Mekaanisesti, ei intuitiolla. Hae käsikirjoituksesta yleisimpien havaintoverbien vartaloita (näk, näh, kuul, tun, huoma, ajattel, tajus, vaikutt, näytt) ja arvioi tiheyttä kohtaus kohtaukselta äläkä lause kerrallaan. Jännittävien kohtausten kasaumat tekevät eniten vahinkoa. Sääntöpohjaiset tekstianalyysityökalut voivat tuoda tällaiset kasaumat näkyviin koko luvun kartalla.
Mitä eroa on suodatinsanoilla ja ”show, don’t tell” -periaatteella?
Ne ovat sukua toisilleen, mutta eivät sama asia. ”Show, don’t tell” eli näytä, älä kerro koskee valintaa kohtauksen ja tiivistelmän välillä. Suodattaminen on kapeampi ilmiö lauserakenteen tasolla: täysin kohtauksena kirjoitetussakin jaksossa yksittäiset lauseet voivat raportoida havainnosta tapahtuman näyttämisen sijaan. Voit kirjoittaa kohtauksina ja silti suodattaa, joten kumpikin kannattaa tarkistaa erikseen.