Worldbuilding eli maailmanrakennus on romaanin fiktiivisen maailman suunnittelua: sen maantiedettä, historiaa, yhteiskunnallisia sääntöjä ja spekulatiivisessa fiktiossa sen taikajärjestelmää tai teknologiaa. Työ tehdään, jotta maailma pysyisi johdonmukaisena ja uskottavana riippumatta siitä, kuinka suuri osa siitä lopulta päätyy sivulle.
Maailmanrakennuksessa on kaksi ongelmaa, ja ne vetävät vastakkaisiin suuntiin. Liian pinnallisesti rakennettu maailma jättää juonen lepäämään ontolle pohjalle: jokaisen kohtauksen takana tuntuu, ettei siellä ole mitään muuta. Maailma, joka on rakennettu itsensä vuoksi, johtaa vuosien karttojen piirtelyyn ja romaaniin, jota ei koskaan kirjoitettu. Tässä artikkelissa näytetään, mistä aloittaa, kuinka suuri osa maailmasta sinun todella täytyy rakentaa ja miten pidät sen johdonmukaisena koko kirjan läpi.
Worldbuilding ei ole vain fantasiaa varten
Maailmanrakennus yhdistetään fantasiaan ja tieteiskirjallisuuteen, koska niissä maailma näkyy selvimmin: on keksittävä taikuus, vieraat planeetat ja lait, jotka säätelevät mahdotonta. Mutta jokaisella romaanilla on fiktiivinen maailma, ja jokainen maailma on suunniteltava.
Myös nykykaupunkiin sijoittuva yleinen romaani vaatii maailmanrakennusta: miten päähenkilön ammatti toimii, mitkä ovat hänen ympäristönsä säännöt, miltä näyttää kaupunginosa, jossa hän asuu. Historiallinen romaani vaatii sitä vielä enemmän, koska aikakauden todellisuus on rekonstruoitava eikä keksittävä. Lajityyppien ero ei ole siinä, tarvitaanko maailmanrakennusta, vaan ainoastaan siinä, kuinka suuri osa on rakennettava tyhjästä.
Mistä aloittaa: maailma syntyy juonesta
Yleisin virhe maailmanrakennukseen ryhdyttäessä on aloittaa kartasta. Kirjailija suunnittelee mantereita, kieliä ja tuhannen vuoden historian ennen kuin tietää, mistä hänen romaaninsa oikeastaan kertoo. Vuotta myöhemmin hänellä on laaja asiakirja eikä yhtään kirjoitettua kohtausta.
Aloita toisesta päästä. Lähde liikkeelle premissistä: päähenkilö, hänen tavoitteensa ja sen tiellä oleva este. Vasta sitten kysy, millaisen maailman tämä tarina tarvitsee. Jos juoni kertoo kapinasta valtaa vastaan, suunnittelet vallan rakenteen. Jos se kertoo kielletystä taikuudesta, suunnittelet taikuuden säännöt ja ne, jotka valvovat niitä. Rakennat maailmaa siellä, missä juoni koskettaa sitä, et kaikkialla.
Maailmasta haaveileminen on täysin oikeutettua. Kysymys on järjestyksestä: juoni ratkaisee, mitkä maailman osat on oltava valmiina ennen kirjoittamisen aloittamista ja mitkä voivat odottaa tai jäädä kokonaan syntymättä. Mikä premissi on ja miten sen muotoilee, selviää oppaasta romaanin kirjoittamisesta.
Mistä romaanin maailma koostuu
Romaanin maailma koostuu useista kerroksista, jotka kannattaa työstää erikseen. Kaikki romaanit eivät tarvitse niitä kaikkia, mutta jokainen romaani hyötyy siitä, että kirjailija tietää, mitä kerroksia hän käyttää.
| Kerros | Mitä se kattaa | Tarkistuskysymys |
|---|---|---|
| Maantiede | tapahtumapaikat, etäisyydet, ilmasto | kuinka kauan matka kahden paikan välillä kestää |
| Yhteiskunta | valta, luokat, laki, tavat | kenellä on valta ja miten hän käyttää sitä |
| Historia | romaanin tapahtumia edeltäneet tapahtumat | mikä on muovannut maailman nykyisen tilan |
| Talous ja työ | mitä ihmiset tekevät, mistä he saavat toimeentulonsa | mistä päähenkilö elää |
| Taika- tai teknologiajärjestelmä | mikä on mahdollista ja millä hinnalla | missä mahdollisen raja kulkee |
| Arki | ruoka, vaatteet, kieli, päivän rytmi | miltä päähenkilön tavallinen päivä näyttää |
Helpoimmin laiminlyödyt kerrokset ovat talous ja arki. Arki ja talous ovat harvoin romaanin aihe, mutta juuri ne ratkaisevat, tuntuuko maailma asutulta vai vain piirretyltä.
Taika- tai teknologiajärjestelmä tarvitsee rajoja
Fantasiassa ja tieteiskirjallisuudessa yksi periaate on keskeinen: maailma ilman rajoja tyhjentää juonen jännitteestä. Jos taikuus pystyy mihin tahansa, mikään ongelma ei ole todellinen ongelma, koska lukija tietää päähenkilön löytävän aina ulospääsyn.
Siksi taika- tai teknologiajärjestelmä määritellään rajojensa eikä mahdollisuuksiensa kautta. Se, mihin taikuus ei pysty, mitä se maksaa ja kenellä on siihen pääsy, on tärkeämpää kuin se, mitä se mahdollistaa. Hinta voi olla mitä tahansa: uupumus, aika, raha, riski tai moraalinen taakka. Tärkeintä on, että hinta on olemassa ja että sitä sovelletaan johdonmukaisesti. Taikuus, joka vaatii uhrauksen yhdessä kohtauksessa mutta ei toisessa, lakkaa olemasta maailman sääntö ja muuttuu kirjailijan mukavuudeksi.
Sama periaate pätee realistiseen proosaan. Siinä ”järjestelmän” muodostavat päähenkilön ammatin, instituution tai ympäristön säännöt. Niilläkin on oltava rajansa, ja niitäkin on noudatettava koko kirjan ajan.
Jäävuoriperiaate ja infodumpin ansa
Lukijan pitää nähdä murto-osa siitä, mitä tiedät maailmasta. Loput on olemassa, jotta sinä et tekisi virheitä. Tämä on jäävuoriperiaate: vain pieni osa näkyy vedenpinnan yläpuolella, mutta juuri upoksissa oleva massa pitää jäävuoren vakaana.
Siitä saadaan myös lääke infodumppiin, niihin kappaleisiin, joissa kertoja pysäyttää juonen selostaakseen maailman historiaa ja sääntöjä. Koska vain murto-osa näkyy, välitä maailma toiminnan kautta, älä luennolla:
- näytä säännöt niiden seurausten kautta, älä selityksinä
- tuo tieto esiin silloin, kun päähenkilö tarvitsee sitä, ei aiemmin
- luota siihen, että lukija sietää hetkellistä epävarmuutta ja jopa nauttii siitä
- jos poistat maailmaa kuvaavan kappaleen ja kohtaus toimii yhä, kappale oli infodumppi
Maailman on oltava näyttämö, jolla juoni liikkuu, eikä museoesine, jonka edessä juoni pysähtyy.
Miten maailma pysyy johdonmukaisena koko kirjan läpi
Maailmanrakennuksessa vaikeinta ei ole maailman keksiminen vaan sen pitäminen johdonmukaisena sadantuhannen sanan ajan. Luvussa kaksi mainittu kahden kaupungin välinen etäisyys, luvussa viisi asetettu taikuuden sääntö, luvussa kymmenen kuvattu pääkaupungin kattojen väri: juuri nämä faktat liukuvat helpoimmin luvusta toiseen, koska kirjailija muistaa ne likimain, kun taas teksti vaatii tarkkuutta.
Ratkaisu on yksinkertainen: kirjaa maailmaa koskevat faktat yhteen paikkaan ja pidä asiakirja ajan tasalla. Tätä asiakirjaa, johon kootaan maailman säännöt, henkilökortit ja paikat, kutsutaan Story Bibleksi. Miten sitä ylläpidetään niin, että se kasvaa tekstin mukana eikä sitä koota jälkikäteen, kerrotaan artikkelissa Story Bible kirjoittajille.
Johdonmukaisuuden voi myös tarkistaa työkalulla. Vellam lukee romaanin luku luvulta ja rakentaa oman kortin jokaisesta paikasta ja maailman säännöistä ja pitää tarkasti kirjaa siitä, mitä on jo vahvistettu. Kun luku on ristiriidassa aiemman maailmaa koskevan faktan kanssa, työkalu merkitsee sen ja viittaa tarkkaan kohtaan. Se ei korvaa omaa työtäsi maailman parissa, vaan paikkaa aukon siellä, missä ihmisen muisti ei enää riitä. Miten tämä toimii oikeassa tekstissä, näet esimerkkianalyyseista.
Yleisiä virheitä maailmanrakennuksessa
Kartta ennen juonta
Maailman loputon rakentaminen kirjoittamisen sijaan. Maailman on synnyttävä juonen tarpeista eikä päinvastoin.
Taikuus ilman rajoja
Järjestelmä, joka pystyy kaikkeen, tyhjentää juonen jännitteestä. Säännöt määritellään niiden hinnan ja rajoitusten kautta.
Infodumppi
Kappaleita, joissa kertoja pysäyttää toiminnan selostaakseen maailman historiaa. Välitä maailma toiminnan kautta.
Vain piirretty maailma
Maantiede ja historia ovat paikallaan, mutta arki ja talous puuttuvat. Maailma tuntuu tyhjältä eikä asutulta.
Liikkuvat säännöt
Maailman sääntö toimii yhdessä kohtauksessa yhdellä tavalla ja seuraavassa toisin, kohtauksen tarpeiden mukaan. Se on maailman uskottavuuden loppu.
Maailma henkilöitä tärkeämpi
Romaanista tulee opastettu kierros maailmassa. Lukijat pysyvät mukana henkilöiden vuoksi, eivät paikkaluettelon.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä maailmanrakennus kannattaa aloittaa?
Aloita romaanin premissistä: päähenkilöstä, hänen tavoitteestaan ja sen tiellä olevasta esteestä. Vasta sitten kysy, millaisen maailman tämä tarina tarvitsee, ja rakenna ne kerrokset, joita juoni koskee. Kartasta ja maailman historiasta aloittaminen ennen juonen lukitsemista on yleisin syy hylättyihin projekteihin.
Tarvitseeko yleinen romaani maailmanrakennusta?
Tarvitsee. Jokaisella romaanilla on fiktiivinen maailma. Yleisessä romaanissa maailmanrakennus on päähenkilön uskottava ammatti, hänen ympäristönsä todellisuus ja hänen arkensa. Ero fantasiaan on vain siinä, kuinka suuri osa maailmasta on rakennettava tyhjästä, ei siinä, tarvitseeko sitä rakentaa.
Kuinka suuri osa maailmasta kannattaa näyttää lukijalle?
Murto-osa siitä, mitä tiedät. Loput on olemassa, jotta kirjailija pysyy johdonmukaisena eikä tee virheitä. Tämä on jäävuoriperiaate: vain pieni osa näkyy vedenpinnan yläpuolella, mutta pinnan alle kätkeytyvä massa pitää kokonaisuuden vakaana.
Miten maailma pysyy johdonmukaisena koko romaanin ajan?
Kirjaa maailmaa koskevat faktat yhteen paikkaan ja pidä asiakirja ajan tasalla, mieluiten jokaisen luvun jälkeen. Tätä asiakirjaa kutsutaan Story Bibleksi. Pidemmissä romaaneissa on hyötyä myös työkalusta, joka vertaa maailmaa koskevia faktoja luvusta toiseen ja merkitsee ristiriidat.